28.5.1985

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

B GmbH on A Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut seuraavaa:

Kantajan markkinoimien hiustenhoitotuotteiden tunnusmerkeiksi oli Suomessa merkitty tavaramerkkirekisteriin vuonna 1936 ja vuonna 1977 kuviomerkin ja sanan Kleinol sisältävät kaksi yhdistelmämerkkiä rekisterinumeroilla 15435 ja 66474 ja vuonna 1962 sanamerkki Cleinola rekisterinumerolla 37681. Lisäksi kantaja oli vakiinnuttanut tavaramerkikseen rekisteröimättömän tunnusmerkin Kleinolan. A Oy oli kesällä 1980 ryhtynyt käyttämään markkinoimiensa kampaamoalan tuotteiden tunnusmerkkinä sanaa Einolan sekä Einola Kräuter, joiden kirjasinmalli ja ulkoasu kokonaisuutena vastaajan käyttämissä tuotteissa jäljitteli kantajan tuotepakkauksissaan käyttämän tavaramerkin Cleinola ulkoasua ja jotka nähtyinä ja kuultuina olivat samankaltaisuutensa vuoksi sekoitettavissa nimenomaan kantajan Kleinol -sanan sisältäviin kahteen yhdistelmämerkkiin ja sanamerkkiin Cleinola sekä kantajan vakiinnuttamaan tunnusmerkkiin Kleinolan. Vastaaja oli suorastaan pyrkinyt estämään omien tuotteittensa erottamisen kantajan tuotteista jäljittelemällä kantajan suojattuaja tavaramerkkejä ja myyntipakkauksia ja kerrotulla menettelyllään loukannut kantajan tavaramerkkeihin perustuvia oikeuksia aiheuttaen kantajalle haittaa ja vahinkoa.

Sen vuoksi B GmbH on vaatinut, että A Oy:tä, joka kantajan kielloista huolimatta ei ollut luopunut käyttämästä kantajan oikeuksia loukkaavia tunnuksiaan, kiellettäisiin käyttämästä markkinoimiensa tuotteiden tunnusmerkkeinä tunnuksia Einolan ja Einola Kräuter sekä että A Oy velvoitettaisiin suorittamaan kantajalle korvaukseksi aiheuttamastaan vahingosta 50.000 markkaa ja korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Vastine

Vastaaja on kiistänyt kanteen vaatien sen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Tunnusmerkit Einolan ja Einola Kräuter oli johdettu yhtiön pitkäaikaisen johtajan Eino A:n etunimestä eivätkä ne suomenkielisestä sanasta johdettuina voineet olla sekoitettavissa kantajan vieraskielisiin tavaramerkkeihin, joista kaksi oli sitä paitsi kuvion ja sanan sisältäviä yhdistelmämerkkejä. Vastaajan tunnusmerkit toisaalta ja kantajan tunnusmerkit toisaalta eivät synnyttäneet erityisesti ostajakunnan, joka pääasiassa muodostui kampaamoalan liikkeenharjoittajista, asiantuntemuksen huomioon ottaen sellaista kokonaisvaikutelmaa, että ne olisivat olleet tavaramerkkilain tarkoittamalla tavalla sekoitettavissa toisiinsa. Vahingonkorvausvaatimus oli näyttämättömänä ja määrältäänkin kohtuuttomana hylättävä.

Patentti- ja rekisterihallitus on antanut raastuvanoikeuden siltä asiassa pyytämän lausunnon.

Raastuvanoikeuden päätös 11.10.1982

Tunnusmerkki Einolan ja tunnusmerkin Einola Kräuter iskuosa Einola, joilla suomenkielisestä erisnimestä johdettuina ja sitä kuvaavina oli jo sinänsä huomattava erottamiskyky, eivät olleet kirjoitettuina ja lausuttuina kokonaisuuksina tarkasteltuina sekoitettavissa kantajan vieraskielisiin rekisteröityihin tavaramerkkeihin sellaisina kuin ne oli merkitty tavaramerkkirekisteriin tai muihinkaan kantajan tunnusmerkkeihin, vaikka kantajan rekisteröidyistä tavaramerkeistä sanamerkki Cleinola ja kahden yhdistelmämerkin sisältämä sana Kleinol muistuttivat läheisesti vastaajan tunnusmerkkejä. Jutussa ei ollut pyritty esittämään selvitystä siitä, että kantaja olisi erittäin tehokkaasti Suomessa vakiinnuttanut puheena olevat merkit. Tämän vuoksi ja kun kysymyksessä olevat A Oy:n tunnusmerkit sellaisina kuin niitä oli käytetty vastaajan tuotepakkauksissa eivät olleet sekoitettavissa kantajan rekisteröityihin tavaramerkkeihin siinä muodossa kuin kantaja oli ne tavaramerkkirekisteriin rekisteröinyt eikä kantajan muihinkaan tunnusmerkkeihin ja kun kantajan tunnusmerkkejä ei ollut täällä erittäin tehokkaasti vakiinnutettu eikä se seikka, oliko vastaaja markkinoinnissa sopimattomasti jäljitellyt kantajan myyntipakkauksia ja kantajan niissä merkeistään käyttämää ulkoasua, vaikuttanut puhtaasti tavaramerkkien sekoitettavuutta koskevan kysymyksen ratkaisuun, raastuvanoikeus on hylännyt kanteen. Asian laadun vuoksi A Oy:n oli kuitenkin pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Helsingin hovioikeuden tuomio 1.2.1984

Hovioikeus, jossa B GmbH ja A Oy ovat hakeneet muutosta, viimeksi mainittu oikeudenkäyntikulujen osalta, on tuomiossaan todennut, että B GmbH oli saanut rekisterillä yksinoikeuden kanteessa mainittuihin kahteen kuviomerkin sanan Kleinol käsittävään yhdistelmämerkkiin sekä tunnusmerkkiin Cleinola. Koska merkki Kleinolan oli tullut yleisesti tunnetuksi B GmbH:n hiustenhoitoaineen erityisenä merkkinä muun ohella A Oy:n markkinoidessa sitä vuodesta 1975 ja pitäessä sitä kampaamoalan tuotteiden hinnastoissaan vuosina 1975 ja 1979, B GmbH oli tavaramerkkilain 2 §:ssä tarkoitetulla vakiinnuttamisella saanut yksinoikeuden myös sanottuun tavaramerkkiin. Rekisteröidyt tavaramerkit oli rekisteröity muun ohella tavaraluokkaan 3 hiusvesiä sekä hiusten värjäykseen ja hoitoon tarvittavia valmisteita varten. A Oy oli käyttänyt tuotetunnuksiaan Einolan ja Einola Kräuter samojen miltei samankaltaisten hiustenhoitoaineitten merkkinä.

Puheena olevien tavaramerkkien ja tunnuksien toisiinsa sekoitettavuutta oli arvosteltava sen kokonaisvaikutelman perusteella, joka syntyi näitä tuotteita ostavan yleisön keskivertoedustajalle. Koska noita tuotteita markkinoitiin ja myytiin sekä kampaamoliikkeille että kampaajien välityksellä myös tavallisille kuluttajille, tuollaisena keskivertoedustajana oli pidettävä suomalaista, yleensä saksankieltä taitamatonta mainituissa liikkeissä asiakkaana käyvää naishenkilöä. Tämän perusteella B GmbH:n vierasperäisten tuotetunnusten ääntämisellä taikka merkityssisällöllä ei jutussa ollut erityistä merkitystä. Kahdessa yhdistelmämerkissä sanaosaa Kleinol oli pidettävä merkin tunnusomaisena osana, jolla tässä tapauksessa oli ratkaiseva merkitys sekoitettavuutta arvioitaessa. Tarkasteltaessa puheena olevia merkkejä sanamerkkeinä oli todettavissa, että A Oy:n tuotetunnukset Einola ja Einolan muistuttivat läheisesti sekä äänneasultaan että visuaalisesti kantajan tunnusmerkkejä Kleinol, Cleinola ja Kleinolan. Itse asiassa A Oy:n merkit osaksi sisältyivät kantajan omaperäisiin merkkeihin olennaisina osina. A Oy:n väitteillä tuotetunnuksiensa erityisestä erottamiskyvystä suomalaisina erisnimijohdannaisina Eino-nimestä ei kokonaisuutena arvostellen ollut ratkaisevaa merkitystä sekoitettavuutta harkittaessa.

Tämän vuoksi ja koska myös A Oy:n tuotepakkaukset Einolan Hiushoito 1 l:n ja 160 ml:n pullot sekä Einola Kräuter 160 ml:n pullo ulkoiselta asultaan läheisesti muistuttivat muun muassa B GmbH:n tuotepakkauksia Kleinolan Hiushoito 1 l:n pullo ja Cleinola Kräuter 1 l:n pullo, hovioikeus on katsonut, että tunnusmerkit Einolan ja Einola ovat niin samankaltaisia rekisteröityjen yhdistelmämerkkien Kleinol ja Sanamerkin Cleinola sekä vakiinnutetun merkin Kleinolan kanssa, että ne olivat sekoitettavissa toisiinsa.

Koska A Oy oli toiminut välittömästi ennen tunnuksiensa käyttöönottoa pitkään B GmbH:n agenttina välittäen tämän mainittuja tuotteita edelleen omille asiakkailleen, sen olisi kilpailevana samojen tuotteiden markkinoijana pitänyt havaita, että tuotetunnukset Einolan ja Einola Kräuter olivat omiaan johtamaan yleisöä harhaan tuotteiden alkuperän suhteen. Hovioikeus on katsonut, että A Oy oli menettelyllään tuottamuksellisesti loukannut B GmbH:lle kuuluvaa yksinoikeutta mainittuihin tavaramerkkeihin Kleinol, Cleinola ja Kleinolan. Sitä vastoin oli jäänyt näyttämättä, että A Oy olisi tehnyt loukkauksensa tahallisesti.

Tunnusmerkkien käyttämisestä B GmbH:lle aiheutuneen vahingon määräksi hovioikeus on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla, kun vahingon määrä oli vain vaikeuksin esitettävissä, arvioinut kohtuuden mukaan 20.000 markkaa.

Tämän vuoksi hovioikeus on tavaramerkkilain 38 §:n 1 ja 2 momentin nojalla, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, kieltänyt A Oy:tä käyttämästä Einolan ja Einola Kräuter -tunnuksia tavaramerkkeinään. A Oy on velvoitettu suorittamaan B GmbH:lle vahingonkorvaukseksi tavaramerkkioikeuden loukkaamisesta 20.000 markkaa sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista raastuvanoikeudessa 25.000 markkaa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

B GmbH on kanteensa tueksi vedonnut myös siihen, että yhtiö oli saanut yksinoikeuden tavaramerkkiin Kleinolan vakiinnuttamisella. Selitykseksi vakiinnuttamisesta on esitetty kaksi hinnastoa, lasku ja kuva tuotepakkauksesta. Tästä ei kuitenkaan selviä, että sanottu merkki olisi ollut asianomaisissa elinkeino- ja kuluttajapiireissä yleisesti tunnetuksi yhtiön tavaroiden erityisenä merkkinä. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei ole näytetty perustetta, jolla B GmbH olisi saanut yksinoikeuden tavaramerkkiin Kleinolan.

Harkittavaksi jäävät toisaalta B GmbH:n tavaramerkkien n:ot 15435 ja 66474 Kleinol ja 37681 Cleinola sekä toisaalta A Oy:n käyttämien merkkien Einolan ja Einola Kräuter sekoitettavuus. Merkit tarkoittavat samoja tavaroita. Verrattaessa merkkejä keskenään on tässä yhteydessä jätettävä huomiotta Kleinol -merkkien kuvaosa sekä laatua ilmaiseva saksalainen sana Kräuter, joka tarkoittaa yrttejä. Vailla merkitystä on myös se, että merkit Einola ja Einolan mahdollisesti on johdettu A Oy:n toimitusjohtajan Eino A:n etunimestä, ja merkkien muu mahdollinen tausta-ajatus. Lausuttuina merkit Kleinol, Cleinola, Einola ja Einolan ovat hyvin lähellä toisiaan. Myös kirjoitettuna ne ovat pääosaltaan samannäköiset, kun osa "einol" on niissä kaikissa yhteinen. Merkeillä ei ole helposti havaittavaa merkitystä eikä niiden käytössä ole erotettavia seikkoja.

Näillä ja korvausten osalta hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota. A Oy velvoitetaan suorittamaan B GmbH:lle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.500 markkaa.